Suomessa on ihan kiitettävä määrä pyöräteitä. Vaikka niiden kunto on vaihteleva, niin hyvin usein niillä pääsee pauhaamaan pitkiäkin välejä. Mitä enemmän kuitenkin pyöräilee, sitä enemmän joutuu viemään itsensä teille, jossa pyörätietä ei vieressä kulje vaan ainut järkevä vaihtoehto on vetää maantien reunassa. Etenkin pidempää lenkkiä tekevät pyörämatkailijat eivät tätä voi mitenkään välttää.
Pyörätietä saattaa olla vain parin kilometrin pätkä vastakkaisella puolen tietä, jolloin siirtyminen on vähän turhaa, tai koko pyörätietä ei ko. osuudella ole. Omalla kohdalla maantien reunalla ajaminen on valinta, jota en mielellään tee vaan suunnittelen reitit sen mukaan että maantien reunassa ajaminen on minimissä. Se johtuu kahdesta syystä:
- Suomen maanteiden kunto on erittäin vaihteleva. Sen huomaa etenkin teiden reunoilla ja pientareella. Tyypillinen piennar on vaaksan mittainen kaistale, jonka reunalla alkaa epätasainen sora tms. alue
- Suomalaisessa liikennekulttuurissa on parantamisen varaa – osa autoilijoista ohittaa pyöräilijän aivan liian läheltä.
Jokainen pyöräilijä on joskus kokenut sen vatsanpohjassa muljahtavan tunteen, kun ohitus tapahtuu liian läheltä ja liian kovaa. Ei siinä paljon lohduta, että kuskilla ”oli kiire” tai että ”kapealla tiellä ei ollut tilaa”. Jos ei ole tilaa ohittaa turvallisesti, ei ole tilaa ohittaa ollenkaan.
Suomessa ei ole tällä hetkellä lakiin kirjattua minimiohitusetäisyyttä pyöräilijän ohittamiseen. Liikennesäännöt velvoittavat kyllä ohittamaan turvallisesti, mutta mitä ”turvallinen” tarkoittaa käytännössä? Vastaus riippuu usein kuljettajan arviosta – ja valitettavan usein se arvio jää turhan optimistiseksi. Tämän johdosta tieliikennelakiin on kirjattava vähimmäisohitusetäisyydeksi 1,5 metriä.
Useissa Euroopan maissa tämä on jo arkipäivää: Saksa, Ranska, Espanja ja monet muut valtiot ovat säätäneet lakeihinsa minimiohitusetäisyyksistä. Se on lisännyt turvallisuutta, parantanut liikenteen sujuvuutta ja ennen kaikkea osoittanut, että myös pyöräilijöillä on oikeus liikkua.
Ei rakettitiedettä – vaan liikennekulttuuria
Meillä on jo nyt autoilijoilta vaadittava turvaväli toiseen autoon. Miksi pyöräilijä ei ansaitsisi samaa kunnioitusta? Kukaan ei halua, että sunnuntaiajelu päättyy ambulanssiajeluun. On aika kirjata lakiin se, minkä pyöräilijät ovat tienneet jo kauan: turvallinen ohitus vaatii tilaa.
Käy allekirjoittamassa kansalaisaloite: Liikenneturvallisuuden parantaminen asettamalla pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ohittamiselle minimietäisyys.
PS. Mikään ei myöskään poista pyöräilijän omaa vastuuta ajaa niin lähellä reunaa kun se vain on mahdollista, mutta myös turvallista.
tommi
@blogi
Vilkaisin tuota kansalaisaloitetta. Ei edes 10k täysi. Lähes kaikki loppukirit keräävät jotakuinkin saman verran kuin alkukiri, ja siinä välissä tulee noin neljännes äänistä.
Tällä laskennalla aloite olisi 25k päättyessään. Se on vähän se: uskon että tässä maassa on enemmän polkupyöräaktiivejakin, saati sitten ihmisiä jotka haluaisivat olla polkupyöräilijöitä.
Viestintä on jotenkin epäonnistunut. :/
@blogi
Tämä herättää ajatuksia, koska itse autoilen paljon mutkaisella maantiellä, jossa turvallisia ohituspaikkoja edes pyörän levyisen kulkuneuvon kohdalla ei juurikaan ole.
Olen usein tuijotellut urhoilusortseissa keikkuvaa takamusta kilometkinkin matkan pääsemättä ohi. Harvemmin pyöräilijä tekee mitään helpottaakseen ohitusta (esim. väistä bussipysäkille sellaisen kohdalla tai edes yritä ajaa reunassa) vaan painelee reteesti keskellä "kaistaa". Enkä minä uskalla ohittaa ilman hyvää näkyvyyttä. Moni muu sen sijaan uskaltaa ohittaa niin minun autoni kuin pyöräilijän paikassa, jossa minä en ole uskaltanut lähteä pyörän ohi.
Toinen juttu, että meiltä olisi ihan pyöräiltävä matka lähikauppaan, mutta omien kokemusteni pohjalta en uskalla lähteä sinne pyörällä.
Olen urheilupyöräilijöitä huomattavasti hitaampi polkija enkä usko, että yksikään autoilija suostuisi ajamaan perässäni eden kymmentä metriä ja äkkiä kävisi niin, että kapealla tiellä on rinnakkain rekka, henkilöauto ja minä pyörällä. Ja se on liikaa. Ei mahdu. Siksi en menen kauppaan aina autolla.
Ihan kaikkien turvallisuuden kannalta olisi parasta, jos kaikille edes vähän suositummille pyöräilyreiteille rakennettaisiin joko kevyenliikenteen väylä (mopoille sallittu parantaisi myös mopoturvallisuutta kapealla maantiellä) tai levennetyt pientareet. Se olisi myös autoilijoiden etu, jos nyt ehdottomasti halutaan arvottaa se kevyempää liikennettä arvokkaammaksi.
@blogi Moottoripyöräilijöidenkään ohittamiseen ei ole ilmeisesti lain tasolla määritelty kuin tuo yleisluontoinen vaatimus että täytyy olla turvallinen etäisyys. Toki kun käyttävät normaalisti kaistan keskiosaa niin eivät ole yhtä helposti varmaan autoilijoiden virhearvioiden kohteena koska vastaantulevan kaistalle menoa ohittaminen joka tapauksessa jossain määrin vaatii.